Janin blogi

  Jos taas hieman aikansa kuluksi kirjoittelisi. Kun roskapussikin on liikaa Tämä elämäntilanne on mielenkiintoisessa vaiheessa. 21.5. on lääkärintarkastus, jossa punnitaan työkykyäni – tai oikeastaan voisi jo sanoa, että sitä, miten pitkän sairausloman lääkäri kirjoittaa, koska itse ajattelen, etten ole vielä työkuntoinen. Mistä niin päättelen? Siitä, että jos päivän kuormittavin tekijä on täysi roskapussi ja sen vieminen – tai minun tapauksessani hyvin usein se, etten jaksa edes viedä sitä. Puhumattakaan siitä, että jaksaisin siivota oman sotkuni ruokapöydästä. Aivot kyllä joskus viestittävät, että ne voisi laittaa tiskikoneeseen, mutta kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tai pysty siihen. Tätä on tavattoman vaikea selittää sellaiselle, joka ei itse ole käynyt näitä asioita läpi. Kuten olen aiemminkin sanonut tai kirjoittanut, en koskaan enää kyseenalaista kenenkään toisen kokemuksia tai tuntemuksia jonkin sairauden tai masennuksen suhteen. Se, mitä tämä elämänvaihe on minul...

  On se niin ihanaa asua suhteellisen vanhassa omakotitalossa, jossa putkitukset on aikanaan tehty… noh, sanotaanko mielenkiintoisesti. Tällaisissa taloissa arki muistuttaa välillä siitä, että mikään ei ole ihan suorassa – ei aina putketkaan. Muutama vuorokausi sitten me ihmeteltiin emännän kanssa, miksi WC-pönttö on alkanut vetää niin heikosti. Sellainen pieni, jatkuva harmi, joka jää taustalle nakuttamaan: “miksi tämäkin?”. Menin tutkimaan asiaa, avasin ensimmäisen sontakaivon kannen ja totesin, ettei tuloputkesta tule kaivoon juuri mitään. Syy selvisi nopeasti: talon ja likakaivon välinen putki oli tukossa – eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Siinä vaiheessa vedin henkeä, otin työkalut esiin ja rassattiin emännän kanssa putki auki. Se oli sellainen hetki, jolloin tuntee pienen voiton: jes, tämäkin saatiin hoidettua. Se voiton tunne kantoi seuraavaan päivään asti. Laitoin alakerran pyykkikoneen päälle hyvillä mielin. (Tiedättehän: kun yhden asian saa hoidettua, luule...