Tekstit

Kun anteeksiannettu menneisyys palaa mieleen

Kuva
  Kun anteeksiannettu menneisyys palaa mieleen Vapautuminen menneisyyden häpeästä – osa 1 On asioita, joita ihminen ei mielellään muistelisi. Jokin menneisyyden teko saattaa nousta mieleen vuosienkin jälkeen. Joskus siihen riittää tuttu paikka, vanha laulu, jonkun sanoma lause tai hiljainen hetki, jolloin mieli alkaa kulkea omia polkujaan. Yhtäkkiä muistaa jotakin, minkä olisi mieluummin jättänyt taakseen. Silloin ei palaudu mieleen vain tapahtuma. Myös häpeä voi tulla takaisin. Se sama raskas tunne, jonka joskus luuli jo hellittäneen. Asia on ehkä tunnustettu Jumalalle jo kauan sitten. Anteeksi on pyydetty niiltä ihmisiltä, joita vastaan on rikottu. Tehtyä vahinkoa on yritetty korjata niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista. Elämän suuntakin on muuttunut. Silti mieli kysyy: miksi tämä vielä vaivaa minua? Jos Jumala on antanut anteeksi, miksi en voi vain unohtaa? Tähän on helppo vastata liian nopeasti. Voidaan sanoa, että menneet pitää vain jättää taakse ja suunnata katse eteenp...

Lepo, jota olet ehkä etsinyt väärästä paikasta

Kuva
  Lepo, jota olet ehkä etsinyt väärästä paikasta Heprealaiskirjeen 4. luku muistuttaa, että Jumalan lupaama lepo ei synny suorittamisesta vaan uskosta, joka ottaa sanan vastaan sydämeen asti. Jumalan sana ei ole vain luettavaa tekstiä tai kuultua opetusta. Se on elävä kutsu, joka pysäyttää, paljastaa ja lohduttaa. Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu levosta, uskosta ja sanasta, joka ei jää ihmisen ulkopuolelle vaan koskettaa hänen sisintään. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, joka on ajankohtainen jokaiselle, kristitylle ja etsijälle: mitä merkitsee kuulla Jumalan sanaa niin, että se todella sulautuu uskoon? “Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa. Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat.”   (Hepr. 4:1 ja 2) 1. Uskon matka on yhteinen Heprealaiskirjeen sanat...

Läsnäolon opettelua arjen keskellä

Kuva
  Jos sitä taas ajan kuluksi kirjoittelisi muutaman rivin. Itsenäistymisen ihme Alakerrassa vaimo ja hänen nuorimmaisensa viettävät laatuaikaa. Nuorimmainen on kehitysvammainen nuori nainen, joka asuu Turussa. Muistan yhä, kun hän muutti ensimmäiseen omaan, tuettuun ja vuorokauden ympäri valvottuun asuntoonsa Hirvensaloon. Hän ei ollut koskaan oikein osannut nukkua muualla kuin omassa kodissa, ja uni ei tahtonut tulla missään muualla. Olin jokseenkin asennoitunut niin, ettei hänen muuttamisestaan yksinkertaisesti tulisi mitään. Miten kävi? Nyt kyseinen nuori nainen asuu edelleen omillaan, valvotussa asumisessa, mutta kuitenkin omillaan. Hän oli kovaa vauhtia erakoitumassa omaan pieneen maailmaansa kotimme yläkerrassa, koska tämän kunnan alueella hänen kaltaisilleen ei oikein ole mitään tarjolla. Nyt hän ei enää edes yövy lapsuudenkodissaan, koska on kotiutunut Turkuun niin hyvin. Hän käy meillä päiväseltään ja menee yöksi Turkuun. Aina hän ei edes ehdi käymään, koska sosi...