Janin blogi

  Elämäni on usein mielenkiintoista, vaikka arjessa ei aina tapahdu poikkeuksellista. Mielessäni syntyy jatkuvasti uusia ideoita. Olen kuitenkin oppinut, ettei kaikkia ideoita tarvitse toteuttaa, vaikka toisinaan olenkin toiminut hetken mielijohteesta. Pörriäiset, parvekkeen kaide ja ”hyvä idea” Muutama vuosi sitten, ennen kuin ADHD oli edes mielessäni, kohtasin tilanteen, jossa kotimme ulko-oven yläpuolelle oli ilmestynyt ampiaispesä. Koska vaimoni on allerginen pistoille, päätin poistaa pesän itse ja kiipesin parvekkeen kaiteen yli suihkuttamaan torjunta-ainetta. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että ampiaiset reagoisivat aggressiivisesti. Makasin paikallani liikkumatta, kun ne pörräsivät ympärilläni. Vasta silloin ymmärsin tilanteen vaarallisuuden ja kysyin itseltäni: ”Oletko hullu? Tässä ei ollut mitään järkeä!” Onneksi selvisin ilman vammoja tai pistoksia. Tämä tapahtuma kuvaa hyvin toimintatapaani: toimin ensin ja ajattelen vasta jälkeenpäin. Sama on näkynyt myös ...

  Kirjoittaminen on minulle muodostunut jonkinlaiseksi terapeuttiseksi keinoksi purkaa ja jäsennellä tunteitani. En tarvitse huomiota – pohjimmiltani haluan levittää tietoisuutta siitä, että kaikki ei näy ulospäin. Emme näe, mitä ihmiset oikeasti käyvät elämässään läpi. Edes lähimmät ihmiset eivät aina sitä tiedosta. Istun taas yläkerran äijäluolassani, taustalla soi gospel – kuten aina. En enää oikein osaa tehdä mitään ilman sitä musiikkia. Äsken avasin Raamatun, ja sieltä nousi esiin jae: "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahasta" (2. Tess. 3:3). Taas kerran osuva sana juuri tähän hetkeen. Olen kulkenut taivastietä pikkupojasta asti, vaikka kävinkin kerran mutkan toisenlaisella tiellä – sellaisella, jota en halua tänäkään päivänä muistella. Se harhailu ei tuonut elämääni mitään hyvää. Nyt olen saanut taivaltaa Jeesuksen kanssa jo yli 20 vuoden ajan. Tänä päivänä tärkeintä minulle on hiljentyä yksin Taivaan Isän kanssa. Olen huoman...

  Eilinen oli taas hieman erilainen päivä. Henkisesti tuntui jo pitkästä aikaa paremmalta. Olen saanut olla ns. rauhassa vain tuttujen arkisten juttujen keskellä. Kuunnellut gospelmusiikkia ja lueskellut hieman Raamattua. Lenovo Yoga 7i ja kadonnut paristo Tuossa viikolla tuli uusi kannettava tietokone, Lenovo Yoga 7i, ja siinäkin on mahdollista käyttää kosketusnäyttökynää – mutta siitä olikin sitten paristo päässyt loppumaan. Kynä ei tullut tietokoneen mukana, vaan olin ostanut sen jo edellistä konetta varten, mutta se oli jäänyt todella vähäiselle käytölle. Nyt kun monien vuosien tauon jälkeen minua on pyydetty taas myös saarnaamaan omassa kotiseurakunnassani, oivalsin, että voin käyttää tietokonetta puhuessani ja seurata siitä muistiinpanojani. Tämän nykyisen koneen näyttö kääntyy nimittäin niin, että siitä saa myös ikään kuin tabletin. Minulle tuntuu jotenkin ominaiselta käyttää nykytekniikkaa apuna puhuessa. Joskus kyllä arvostelin omaa isääni, ettei saisi pitää kuivia...

  Tänään on taas sellainen päivä. Ei kiinnosta mikään. Masennus on saanut vaihteeksi otteensa (ainakin tänään), ja ADHD-aivot pyörivät omia ratojaan samaan aikaan kun energia on nollassa. Tunnistan tämän olon liiankin hyvin.  Muutama päivä sitten kävin työttömän terveystarkastuksessa. Siellä tehtiin taas sekä masennus- että ahdistuneisuustestit. Masennuksen pisteet olivat jo keskivaikean ja vaikean rajamailla — se ei ole helppo luku katsoa paperista. Onneksi sain kuitenkin toukokuulle varsinaisen lääkäriajan. Se on jotain, mihin tarttua. Äijäluola, Raamattu ja gospelmusa Minulla on tapana joka päivä vetäytyä hetkeksi ”äijäluolaani”. Siellä luen Raamattua ja kuuntelen gospelmusaa — ihan vain itselleni, ilman suorituspaineita. Tänäänkin menin sinne, vaikka mikään ei oikeastaan huvittanut. Laitoin musiikin soimaan. Ja sitten kuului laulu, jossa sanottiin: ”minun armossani on kylliksi.” Se kolahti kuin moukari purettavan talon seinään. En ole yksin tämän keskellä P...