Lepo, jota olet ehkä etsinyt väärästä paikasta

 

Lepo, jota olet ehkä etsinyt väärästä paikasta

Heprealaiskirjeen 4. luku muistuttaa, että Jumalan lupaama lepo ei synny suorittamisesta vaan uskosta, joka ottaa sanan vastaan sydämeen asti.

Jumalan sana ei ole vain luettavaa tekstiä tai kuultua opetusta. Se on elävä kutsu, joka pysäyttää, paljastaa ja lohduttaa. Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu levosta, uskosta ja sanasta, joka ei jää ihmisen ulkopuolelle vaan koskettaa hänen sisintään.

Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, joka on ajankohtainen jokaiselle, kristitylle ja etsijälle: mitä merkitsee kuulla Jumalan sanaa niin, että se todella sulautuu uskoon?

“Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa. Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat.”  (Hepr. 4:1 ja 2)

1. Uskon matka on yhteinen

Heprealaiskirjeen sanat vievät ajatukset Israelin kansan erämaavaellukseen. Matka alkoi Jumalan lupauksen varassa, mutta matkan varrella moni väsyi, epäili ja jäi jälkeen. Kertomus ei ole vain menneisyyttä, vaan se kuvaa jotakin hyvin inhimillistä myös tämän päivän uskonelämässä.

Moni tuntee joskus olevansa juuri tällaisessa kohdassa. Rukous voi tuntua tyhjältä, Raamattu ei avaudu, ja usko tuntuu enemmän taakalta kuin levon paikalta. Juuri siksi tämä varoitus on samalla myös armollinen kutsu: kukaan ei saisi jäädä taipaleelle yksin.

Kristillinen usko ei ole yksilösuoritus. Se on yhteinen vaellus, jossa tarvitsemme toistemme rukousta, rohkaisua ja läsnäoloa. Jos joku lähelläsi on väsynyt tai epävarma, pieni kysymys ja kuunteleva sydän voivat olla Jumalan armon välineitä.

Lohdullista on, että lupaus Jumalan levosta on yhä voimassa myös sinulle, joka koet olevasi matkalla väsynyt tai jäljessä.

2. Kun olen itse kuullut, mutta en uskonut

Toinen jae vie tämän vielä syvemmälle: “Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat.”

Voin rehellisesti sanoa, että olen elänyt tätä molemmilta puolilta. On ollut aikoja, jolloin olen kuunnellut saarnaa toisensa jälkeen, laulanut ylistystä ja lukenut Raamattua, mutta silti Sana ei ole todella koskettanut sydäntäni. Se on jäänyt tiedoksi, ei eletyksi todellisuudeksi. Tunnistatko tämän itsessäsi? Uskon, että moni meistä on käynyt läpi samaa.

Mutta olen myös saanut kokea toisenlaisia hetkiä, kun jokin Raamatun kohta on yhtäkkiä avautunut, ei vain ymmärrykseksi vaan uskoksi, joka on muuttanut jotain sisälläni. Se ero on valtava. Ja se ero riippuu juuri tästä: sulautuuko Sana uskoon.

Siksi haluan tänään rohkaista sekä itseäni että sinua: älkäämme tyytykö pelkkään kuulemiseen. Pyydä Jumalalta tänään, että tämä Sana todella tulisi osaksi sinua, ei vain korvien kautta, vaan sydämeen asti.

3. Lepo, jota olen itse etsinyt liian kauan väärästä paikasta

Jakeessa 9 kirjoittaja sanoo: “Jumalan kansalla on siis sapatinlepo vielä edessäpäin.”

Minä olen suorittaja. Ehkä sinäkin tunnistat itsesi tästä. Olen usein yrittänyt ansaita levon tekemällä enemmän, rukoilemalla ahkerammin ja palvelemalla väsymykseen asti, aivan kuin lepo olisi jotain, mikä pitäisi saavuttaa riittävällä suorituksella. Ja aina se on karannut käsistäni, koska en ole koskaan tuntenut tehneeni tarpeeksi.

Jae 10 puhuu suoraan tähän: “Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan.”

Minulle tämä on ollut vapauttava totuus, jonka olen joutunut oppimaan uudestaan ja uudestaan: en voi ansaita sitä, minkä Jeesus on jo tehnyt valmiiksi. Ristillä sanottiin: “Se on täytetty.” Ei minun tekoni, vaan Hänen työnsä. Kun olen viimein pysähtynyt tämän äärelle, olen saanut hengähtää ja levätä siitä paineesta, että minun pitäisi jotenkin todistaa oma arvoni Jumalalle.

Jos kannat tänään samaa väsymystä, yrittämisen, suorittamisen tai riittämättömyyden väsymystä, haluan sanoa tämän selvästi: tämä lepo on tarjolla myös sinulle, juuri sellaisena kuin olet tänään.

4. Silti pyrin eteenpäin

Kirjoittaja ei jää tähän passiivisena. Jae 11: “Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.”

Tämä paradoksi on tullut minulle tutuksi omassa elämässäni: saan levätä Jumalan armossa, mutta en silti lakkaa kulkemasta eteenpäin. En pyri ansaitakseni mitään, vaan koska rakastan Häntä. Se rakkaus saa minut haluamaan elää uskollisesti, pitää kiinni uskosta silloinkin, kun se on vaikeaa, ja kulkea yhdessä muiden uskovien kanssa kohti sitä, mikä meille on luvattu.

Uskoni ei ole ollut aina helppoa eikä suoraviivaista. Mutta juuri oman seurakuntani ja sen ihmisten rinnalla olen saanut pysyä matkalla silloinkin, kun omat voimani eivät olisi riittäneet.

5. Sana, joka on tavoittanut minut

Sitten kirjoittaja sanoo jotain, joka on koskettanut minua henkilökohtaisesti hyvin syvästi:

“Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.”  (Hepr. 4:12)

Olen kokenut tämän itse: hetkiä, jolloin olen lukenut jonkin tutunkin Raamatun kohdan, ja se on yhtäkkiä osunut suoraan johonkin, mitä olen kantanut sydämessäni, johonkin, mistä en ole edes itselleni uskaltanut puhua ääneen. Se ei ole aina ollut mukavaa, mutta se on ollut armollista. Jumala ei ole jättänyt minua yksin oman sydämeni sekavuuden kanssa. Hän on puhunut minulle totuuden, ja se totuus on vapauttanut minut teeskentelystä, jota olen joskus harjoittanut jopa itselleni.

Kun avaat tänään Sanaa, toivon, että annat sen tehdä juuri tätä työtä sinussa. Emme vain kuule tietoa, vaan annamme Sanan tulla sinne, minne mikään muu ei ylety.

6. Nähtynä ja silti rakastettuna

Viimeinen jae tuo tämän kaiken huippuunsa:

“Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.”  (Hepr. 4:13)

Muistan hetkiä, jolloin tämä ajatus on pelottanut minua, ajatus siitä, ettei mikään ole piilossa Jumalalta. Mutta olen oppinut näkemään tämän toisin: juuri se, että Hän näkee minut täysin, heikkouteni, epäonnistumiseni, ne ajatukset, joita en kenellekään kertoisi, ja silti kutsuu minut levolleen, on suurin armo, jonka olen saanut kokea.

En tule Jumalan eteen siksi, että olisin saanut elämäni kuntoon. Tulen, koska Hän tuntee minut täysin ja rakastaa minua silti. Uskon, että sama koskee jokaista sinua lukiessasi tätä juuri nyt.

Kutsu sinulle, joka luet tätä

Rakas ystävä, haluan kutsua sinut, itseni mukaan lukien, kolmeen asiaan:

Ensinnäkin, anna Sanan koskettaa sinua tänään, niin kuin se on koskettanut minua monta kertaa, kun olen antanut sille tilaa. Voit avata Raamatun juuri nyt, vaikka vain nämä muutamat jakeet, ja pyytää Jumalaa puhumaan.

Toiseksi, katso muiden perään, ettei kukaan jäisi taipaleelle yksin. Ehkä joku elämässäsi tarvitsee juuri tänään sinua, tai sinä tarvitset häntä. Ota yhteyttä.

Kolmanneksi, tule lepoon, ei suorittaen, niin kuin minä olen liian usein yrittänyt, vaan luottaen siihen, että Kristuksen työ riittää. Hän tuntee sinut täysin, ja silti Hän kutsuu sinut luokseen.

Rukous, jonka voit tehdä omaksesi

Taivaallinen Isä,

kiitos, että kutsut minut levolle, et ansaitsemaan, vaan lepäämään siitä, minkä Poikasi Jeesus on jo tehnyt valmiiksi minun puolestani.

Kiitos, että sanasi on elävä ja voimallinen, ja että se saa tänäänkin puhua minulle totuuden, joka vapauttaa.

Tuon eteesi ne asiat, jotka painavat sydäntäni juuri nyt, väsymyksen, epäilykset ja riittämättömyyden tunteet, ja pyydän, että saisin jättää ne sinun käsiisi.

Auta minua katsomaan muiden perään, ettei kukaan jäisi taipaleelle yksin. Anna minulle rohkeutta kulkea uskossa eteenpäin, luottaen siihen, että sinä olet uskollinen.

Puhu minulle sanasi kautta, ja johdata minut syvemmälle sinun lepoosi ja rakkauteesi.

Jeesuksen nimessä minä rukoilen,

aamen.