Yöunet meni – ja on syy siihen

Sain äsken pitkän WhatsApp-ääniviestin. En paljasta keneltä, mutta yöunet menivät ainakin hetkeksi. Ja kun mietti asiaa, niin ei sitä unta tule ennen kuin saa ajatukset ulos.

Mikä ihmeen vaikeus suomalaisella miehellä on puhua tunteistaan? Niistä aidoimmista tunteistaan – selvinpäin? Miksi siihen tarvitaan aina Alkon apua ennen kuin "lukot" aukeavat? Ja kuten historia – niin suomalainen kuin henkilökohtainenkin – osoittaa, siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Päinvastoin.

Siitä kärsivät kaikki. Se vaikuttaa läheisiin ja heidän perheisiinsä, vaikka kuinka kuvitellaan, että kaikki jää oman kodin seinien sisäpuolelle. Eniten kärsivät aina ne syyttömät lapset. Se ottaa enemmän kuin päähän.

En nyt puhu korkealta. En ole mikään onnistunut parisuhdeneuvoja, sen tiedän. Mutta olen pyrkinyt oppimaan elämässä tulleista virheistä – enkä tekemään samoja virheitä uudelleen. Se ei ole ollut helppo tie. Mutta se on ollut oikea tie.

Mitä hyödyttää pyytää anteeksi, jos jatkaa entisellä tyylillä? Se on mielestäni vain itselleen valehtelemista.

Apua on Suomessa saatavilla – kun sen osaa hakea. Mielenterveyspuolelle pääseminen voi olla hidasta, se on totta, varsinkin akuutissa tilanteessa. Mutta se ei ole heikkouden merkki, että mies myöntää asiat rehellisesti itselleen ja läheisilleen ja etsii apua. Se on rohkeutta.

Väkisin ei ketään voi auttaa. Mutta toivon, että joku lukee tämän ja miettii.