Eilinen – erilainen päivä

 

Eilinen oli taas hieman erilainen päivä. Henkisesti tuntui jo pitkästä aikaa paremmalta. Olen saanut olla ns. rauhassa vain tuttujen arkisten juttujen keskellä. Kuunnellut gospelmusiikkia ja lueskellut hieman Raamattua.

Lenovo Yoga 7i ja kadonnut paristo

Tuossa viikolla tuli uusi kannettava tietokone, Lenovo Yoga 7i, ja siinäkin on mahdollista käyttää kosketusnäyttökynää – mutta siitä olikin sitten paristo päässyt loppumaan. Kynä ei tullut tietokoneen mukana, vaan olin ostanut sen jo edellistä konetta varten, mutta se oli jäänyt todella vähäiselle käytölle.

Nyt kun monien vuosien tauon jälkeen minua on pyydetty taas myös saarnaamaan omassa kotiseurakunnassani, oivalsin, että voin käyttää tietokonetta puhuessani ja seurata siitä muistiinpanojani. Tämän nykyisen koneen näyttö kääntyy nimittäin niin, että siitä saa myös ikään kuin tabletin. Minulle tuntuu jotenkin ominaiselta käyttää nykytekniikkaa apuna puhuessa. Joskus kyllä arvostelin omaa isääni, ettei saisi pitää kuivia paperisaarnoja. Nyt varsinkin, kun olen saanut ADHD-diagnoosin, huomaan, että minulle on suorastaan pakollista pitää saarnan suuntaviivat selkeästi esillä – muuten ajatuksia tulee jopa kesken saarnaa niin, ettei itsekään tahdo pysyä perässä. Tähän asti kuitenkin ihmeellisesti Taivaan Isä on auttanut; ainakin saadun palautteen perusteella olen jossain onnistunut.

Paristo-case: Aurasta Raisioon

Palataan siis paristoon. Katsottiin Tokmannin sivuilta, että Aurassa niitä on kokonaiset 12 kappaletta, sellaisia kahden pariston pakkauksia. Ajoimme Auraan ja seisoimme aikamme paristojen hyllyn edessä, mutta ei vaan osunut silmään. Vaimoni lähti etsimään henkilökuntaa ja vihdoin löysi sellaisen. Hän lähti selvittämään asiaa, ja loppujen lopuksi selitys oli: "Valitettavasti paketti on varmasti mennyt pahvien mukana roskiin, koska paketti on tullut vaatelähetyksen mukana!" Ajoimme siis niin sanotusti terveisiä Auraan ja takaisin.

Tulimme kotiin ja aloin selvittämään asiaa uudelleen. Löysin, että samoja paristoja on Raisiossa, Myllyn Prismassa. Ajoimme sinne, saimme paristot, ja nyt kosketusnäyttökynä toimii taas.

Miten hyvin vaimoni tuntee minut

Tämä ei sinällään varmaan tuntuisi mitenkään ihmeelliseltä asialta, mutta tässäkin huomasin, miten hyvin vaimoni tuntee minut. Hän ei sitä sanonut minulle, mutta aistin, että hän oli päättänyt: paristot hankitaan vielä eilisen aikana. Automatkalla hän sanoikin minulle: "Et olisi varmaan saanut nukutuksi ilman paristoja!"

ADHD-aivot, impulsiivisuus ja sosiaalinen kuppi

Tässä tullaan siihen mielenkiintoiseen asiaan, joka johtunee ilmeisesti aivojeni erilaisesta toimintatavasta. Toimin joskus hetken mielijohteesta ja haluan hoitaa asian saman tien, vaikka voisin hyvin odottaa. Tämä paristo-case oli juuri sellainen. Olisin tänään varmasti voinut hankkia paristot, kun menemme Loimaalle muutenkin – samalla reissulla Motonetistä – mutta aivoni olivat eilen siinä tilassa, että minä "tarvitsin" pariston heti, ei huomenna.

Toisaalta minun on tavattoman vaikea aloittaa mitään uusia asioita – todella vaikeaa. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua tavattomasti, vaikka ne eivät näy mitenkään ulospäin. Ehkä parhaiten minut tuntevat voivat lukea kasvoiltani, kun niin sanottu sosiaalinen kuppi alkaa olla kohtalaisen täynnä.

Minulle parasta akkujen lataamista niiden tilanteiden jälkeen on istua omassa "äijäluolassani" yksin, kuunnella gospelmusiikkia ja tehdä jotain, mikä sillä hetkellä eniten kiinnostaa – esim. lukea Raamattua tai kirjoittaa ajatuksen virtaa blogiini. Varjele, jos siinä hetkessä puhelimeni soi! Rauha rikkoutuu, ja katselen soivaa puhelintani kauhuissani kuin se olisi herättänyt minut unestani. Siksi toisinaan – hyvin harvoin tosin – laitan puhelimen kokonaan äänettömäksi, jotta saa olla aivan rauhassa. Minulle turvallisinta ovat tutut ja turvalliset asiat arjessa. En tahdo kestää suuria muutoksia.